Tarinateatteri (engl. Playback Theatre) on improvisaatioon pohjautuva yhteisöllisen teatterin muoto, jonka on kehittänyt amerikkalainen psykoterapeutti ja teatterin tutkija Jonathan Fox. Esitysten käsikirjoittajana toimii yleisö, joiden tosielämän hetkiä ja tarinoita esiintyjät ilmentävät lavalle. Kyse on spontaanista esiintymisen muodosta, jossa vuorovaikutus esiintyjien ja yleisön välillä on keskeisessä asemassa. Esiintyvä ryhmä muodostuu ohjaajasta, muusikosta ja näyttelijöistä. Ohjaajan tehtävänä on toimia yleisön apuna tarinoiden luomisessa. Kuulemistaan kertomuksista näyttelijät ja muusikko muodostavat erilaisia tunnetiloja, välähdyksiä tai pidempiä tarinoita yleisön nähtäväksi.
Tarinateatteria voidaan tehdä hyvin monenlaisten ryhmien kanssa, erilaisiin tarpeisiin. Esityskokemus voi mahdollistaa omien tunteiden peilaamista ja jakamista, muodostaa yhteisen jakamisen ja kokemisen kentän. Tarinateatteriesitys voi auttaa ymmärtämään itseään ja toisten näkökulmaa sekä helpottaa ristiriitojen tarkastelua turvallisella tavalla.